
ÄÄNI HAUDAN TAKAA
11.07.2008 - Aila WallinSattumoisin ('Mikään ei ole sattumaa, opetti Martti Lindqvist) osui vasta nyt käsiini Heikki Tervosen kirjoittama muistokirja 'Matkalaukkueetikko' edesmenneelle teologi, professori, kirjailija, koulutttaja ja terapeutti Martti Lindqvistille. Osallistuin aikanaan hänen ja Seija Mansnerus-Matikan ohjaamaan työnohjaajakoulutukseen Helsingin yliopistossa (Vantaalla), josta muodostui monella tavalla käännekohta elämässäni. Yksi sen merkittävimmästä anneista oli tapa, jolla Martti varmaan tietämättäänkin ohjasi minua sekä tutustumaan varovaisesti omaan varjooni ja näkemään elämän moniulotteisuutta.
Tervosen kirjassa, jossa monet Martin tunteneet suomalaiset muistelevat häntä, taas pitkästä aikaa kuulen tuon Mäntyharjun mystikon äänen. Olen tuon äänen kuullut toki ennenkin - Martin kirjat ovat lohduttaneet, tukeneet ja antaneet osviittaa omissa kriiseissäni viime vuosien aikana. Erityisen merkittäväksi tuo ääni muodostui, kun Sydneyssä asuessani odottelin Marttia vieraakseni; hänen piti osallistua johonkin konferenssiin. Vierailun sijasta tulikin suruviesti hänen poismenostaan. Sen merkitys vielä korostui kun noin viikkoa myöhemmin kuolema vieraili omassa perheessäni. Samalla sanomalehden sivulla olleet poikani ja Martin kuolinilmoitukset eivät nekään olleet minulle sattumaa.
Jotta en kuulostaisi liian sentimentaaliselta tai mystifioivalta, näin kyllä myös raadollisen ihmisen Martissa. Silti en voi kiistää hänen suullisen ja kirjallisen ohjauksensa vaikutusta itsessäni. Se on minun kokemukseni ja olen siitä kiitollinen. Hänen opetuksellaan on ollut merkittävä rooli omassa kasvussani.
Tämä opetus välittyi myös lukemastani 'Matkalaukkueetikosta'. Taas vähän selkeämmin osaan katsoa omaa 'tyhjää kohtaani' ja valita suuntaa, miten tästä eteenpäin.
« Takaisin
Ota yhteyttä
Briefly in English