Awailable.com - People development solutions

Viime päivinä ja viikkoina on Suomessa vietetty monia muistojumalanpalveluksia. Itse olin tänään henkilökohtaisessa sellaisessa maamme yhdessä vanhimmista temppeleistä, Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla. Kuusisataa vuotta vanhan katedraalin penkillä istuessaan ymmärsi hyvin ajatuksen miespolvista, jotka 'vaipuvat unholaan' ja meidän jokaisen maallisen vaelluksen pituudesta, joka toisilla on käsittämättömän lyhyt mutta jokaisella vain rajallinen ja itse asiassa varsin suhteellinen sukupolvien ketjussa.

Päivän psalmi oli laulu ihmiselämän lyhyydestä ja Jumalan ikuisuudesta (Ps. 90), jossa pyydettiin Jumalaa opettamaan ihmiselle, 'miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen'. Että osaisimme ottaa tuon lyhyyden ja ennalta-arvaamattomuuden huomioon ja elää sen mukaan.

Olen joutunut viime päivinä valmistelemaan koulutusmateriaalia opetushenkilöstölle, miten varautua kriisitilanteeseen ja ennenkaikkea, miten ennakoida sellaisen syntymistä.

Kaikkien hienojen mallien jälkeen olen itse joutunut pysähtymään varsin yksinkertaisen asian äärelle. Totuus on, että päiväni saattavat päättyä joutumalla liikenneonnettomuuteen autollani (tai vielä pahempaa, kävellen), luonnonvoimien uhriksi lomamatkallani, tiettyjen veriarvojeni noustessa liian korkeiksi tai - niin absurdilta kuin se pari viikkoa sitten ainakin olisi kuulostanutkin -  tulemalla surmatuksi työpaikallani.

Varmasti en voi varautua enkä valmentautua mihinkään muuhun kuin turvaamaan oman selustani. Ymmärtämällä elämän lyhyyden ja ainutkertaisuuden. Ja tekemällä ratkaisuja sen puolesta, mitä minulle tapahtuu sen jälkeen, kun maallinen vaellus päättyy. Kaikki muu on toki tärkeää ja tarpeellista, mutta voi osoittautua turhaksi sittenkin tositilanteessa, jossa sydämen viisaus ja kriisivalmius mitataan varsin yksinkertaisella mittarilla.