Awailable.com - People development solutions

Osallistuin seminaariin, jossa teemana olivat monikulttuuriset perheet. Puhuttiin rakkaudesta yleensä ja erityisesti suhteessa jossa edustetaan erilaisia kulttuureja. Oli tutkittu mm. suomalaisia pitkiä liittoja, suomalais-thaimaalaisia liittoja, monikulttuurisia työyhteisöjä sekä ns.rotaatioperheiden (tulevat ja menevät) ja matkalaukkulasten elämää. Kaiken monikansallisuuden ja kanssalaisuuden keskellä ihminen on sama, vain yhteisö ja kulttuuri on erilainen! 

Missä ja kenen kanssa tahansa onkin ’kimpassa’, automaattista tietä onneen ei ole. Onni on arjen sujumista, tässä ja nyt. Onnen tunteissa on tihkusateita ja kaatosateita mutta myös kuivia kausia. Ihailu, kiitos, kunnioitus ja kannustus ovat kestävän suhteen peruspilareita. Tarvitaan sekä kompromisseja että sietämistä, mutta myös tinkimättömyyttä, itsehallintaa ja luonteen lujuutta. ’Olet oikeassa’ toimii joskus paremmin kuin ’rakastan sinua’. Suomalainen mies herkistyy ja rohkaistuu puhumaan rakkaudesta kuitenkin vasta 70 ikävuoden korvilla 

Monikulttuurinen toimiva parisuhde ja perhe-elämä edellyttää tavallista enemmän sopimuksia ja on jatkuvaa kieli- ja kulttuuritaidon opiskelua. Miten hoidetaan suhteet kotimaahan jääneisiin lähiomaisiin, miten taloudelliset asiat järjestetään, missä ylipäänsä asutaan, mitä kieltä puhutaan lapsille, sinun vai minun maassa? Usein nämä sopimukset jäävät tekemättä ja vain ajaudutaan johonkin tilanteeseen, jossa toinen dominoi ja toinen alistuu. 

Koska parisuhteen kestävyyteen vaikuttavat yksilöllisten ja vuorovaikutukseen perustuvien tekijöiden lisäksi voimakkaasti myös ulkoiset eli yhteisölliset tekijät, on monikulttuuriselle suhteellekin merkittävää, pyrkiikö ympäristö hajoittamaan vai lujittamaan sitä. Kestävä parisuhde on kuin yrityksen perustaminen ja hoito, riskit pitäisi tutkia mutta ei sitä konkurssiinkaan hevillä ajeta. Liitto kuitenkin onnistuu monelta, vaikka useimmiten puhutaankin avioeroista. 

Entistä useampi suomalainen mies etsii naisesta jotain sellaista, mitä suomalainen nainen ei hänelle tarjoa. Sellaisia ominaisuuksia ovat mm. tietoinen naisellisuus, hienovarainen ’hallitsemisen’ taito, kodista ja miehestä huolehtiminen – vaikka samaan aikaa suomalaiselle miehelle on kuitenkin tärkeää, että hänen naisensa on työmarkkinoilla. Tällaisia naisia avioituu Suomeen tilastojen mukaan eniten Venäjältä, toiseksi Thaimaasta ja kolmanneksi Virosta. 

Hyvin tyypillistä suomalaisessa monikulttuurisessa työyhteisössä on varovainen hiljaisuus. Loukkaamisen pelossa ja poliittista korrektiutta ylikorostaen ollaan varmuuden vuoksi liikoja kyselemättä ulkomaalaisen kollegan taustoista, etnisistä piirteistä, tavoista, mielipiteistä jne. Eikä tuo toinen yleensä mitään muuta niin odota, kuin saada kertoa tarinaansa,  kuvailla kotiseutuaan ja sen ihmisiä! 

Monikulttuurinen lapsi on kuin intialainen kuvakudos; monta väriä päällekkäin, toisten hienoja ilmaisuja lainatakseni. Hän luo itselleen ajan mittaan metakulttuurin, yhdistelmän eri maista olevien vanhempiensa tai asumissaan eri maissa vallitsevista kulttuureista. Hänen vahvuutensa ovat valtavat kontaktiverkot, mutta heikkoutensa päättämättömyys, koska useimmiten lähdöt ja paluut ovat hänen tahdostaan riippumattomia. Hänen, kuten kenen tahansa muuttajan tai palaajan muistipankki on rikas, mutta kuuntelijoita vähän. Vanhemmuuden haasteena on kyky hyväksyä lapsen erilaiset reaktiot – ja olla suojelematta itseään niiltä. 

Lisää tietoa ja tutkimusta on tulossa. Piakkoin ilmestyy Kustannus-Arkin julkaisemana teos Monikulttuurinen perhe ja samasta aiheesta väännetään väitöskirjoja mm. Lapin yliopistossa.