Ota yhteyttä
Briefly in EnglishSHIRE SUOMI SHEILAS (Suomi Newspaper, Australia, 2004)
Sydneyssä, jossa asuu yllättävän suuri määrä suomalaisia (muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan parisentuhatta), lienee myös monta ‘klubia’, joita suomalaisuus yhdistää. Perinteisten Suomi-yhdistysten ja seurakunnan sekä Suomi-koulun ympärille muodostuneiden enemmän tai vähemmän epävirallisten ryhmien lisäksi Sydneyssä kokoontuu säännöllisesti ja aktiivisesti mm. nuorten ’finskien’ - ex-pattien, seikkailijoiden ja opiskelijoiden ym. pub-ryhmä - sekä etelä-Sydneyssä, Sutherland Shiressa suomalaisnaisten ‘Shire Suomi Sheilas’. Olemme kokoontuneet noin vuoden ajan, keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa toinen toistaan kiinnostavammissa pikku ravintoloissa ja kahviloissa eri puolilla Shirea.
Kaikki alkoi siitä kun puolitoista vuotta sitten, viikon verran Sydneyn Cronullassa asuttuani, menin postiin viemään Suomeen lähteviä postikortteja. Kun virkailija arvasi minut suomalaiseksi, hän kertoi naapurikylän eli Caringbahin postissa työskentelevästä ja samoin Cronullassa asuvasta Eilasta, joka tuskin panisi pahakseen, jos kävisin häntä tervehtimässä. Suomalaisia siis asui jossakin lähettyvillä!
Samaan aikaan tyttäreni koulussa eräs opettaja oli kutsunut ystävänsä, Kirraween – täkäläistä tapaa lainatakseni - Tuulaa tapaamaan ’uutta suomalaista oppilasta’. Tuula puolestaan oli pyytänyt toista, Caringbahin Tuulaa piipahtamaan myös koululla joissakin muissa asioissa ja samalla tapaamassa tytärtäni ja kyselemään hänen kuulumisiaan. Koulusta tultuaan tytär sitten kehotti minua soittamaan Caringbahin Tuulalle, jonka luokse sitten menimmekin kahville.
Tuula, joka tuntui tuntevan koko joukon muita suomalaisia, oli jokin aika sitten keskustellut Yowie Bayn Tiinan kanssa, että olisi mukavaa tavata suomalaisnaisia joukolla. Minä tietysti innostuin asiasta, ja kehottelin Tuulaa pistämään tuulemaan. Ja häneltähän se onnistuu. Tuulaa (Kuusela) on siis erityinen kiittäminen tapaamisten organisoinnista ja yhteyshenkilönä olemisesta! Muutaman viikon kuluttua oli ensimmäinen tapaamisemme; lounas Cronullassa meren rannalla. Mukana olivat molemmat Tuulat, Tiina, Gymean Maire, Illawongin Mane ja minä. Osa tunsi toisensa ennestään, osa ei. Pari tuntia kului rattoisasti itse kunkin vaiheita ja Australiaan sopeutumista kuulostellessa. Joukossa, jossa itse olin ‘tuorein’, vanhimmat tulijat olivat yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Jokainen tunsi vielä jonkun muun Sutherland Shiressa asuvan suomalaisen – kaikki päätettiin kutsua mukaan seuraavalle lounaalle. Kun seuraavan kerran kokoonnuimme Gymeassa, oli joukko kasvanut lähes kaksinkertaiseksi. Jokaisella kerralla on ollut mukana aina joku uusi suomalaisnainen – useimmiten sellainen, joka ei ole tuntenut juurikaan ketään ennestään. Ainakin yksi joukosta on toisen polven suomalais-australialainen. Joukossa on useita, jotka ovat asuneet ja eläneet Australiassa vuosikausia, jopa kymmeniä, olematta yhteydessä toisiin suomalaisiin lähes ollenkaan, syystä tai toisesta! Uusin kasvo on Cronullan Anne, nuori rouva, jonka miehen työkomennus on tuonut maahan muutamaksi vuodeksi. Viimekertaisessa tapaamisessa kerätyllä ’listalla’ on jo kolmisenkymmentä nimeä. Ja kaikki Sutherlandista, tai ainakin CBD:n eteläpuolelta! Vaikka ’klubimme’ nimi, joka on täysin epävirallinen, perustuu asuinalueeseemme, tuskin käännytämme ovelta ketään suomalaista sheilaa, joka haluaisi liittyä seuraamme. Lounaskeskustelut ovat olleet antoisia; on kuultu tuoreita uutisia Suomesta, käyty läpi elämää Australiassa, tehty vertailuja, kerrattu kunkin elämänvaiheita, rakennettu ystävyyttä, vaihdettu lukemisia ja nautittu äidinkielen ihanuudesta. Keskustelu on ollut rikasta, koska elämänpolku on kullakin ollut omanlaisensa. Jotkut ovat naimisissa suomalaisen, jotkut australialaisen miehen kanssa; joillakin on lapsia, toisilla ei, osa rakentanut koko elämänsä tänne, osa vain väliaikaisesti työ- ym. tehtävien vuoksi käymässä. Yksi on viihtynyt ja sopeutunut erinomaisesti, toinen kaipaa kotimaahan. Kun parikymmentä suomalaisnaista istuu saman pöydän ääressä vaihtamassa ajatuksiaan ja kokemuksiaan, kuka uskaltaa väittää, että suomalaiset ovat hiljaisia ja vaisuja! Naapuripöydissä istuvien niskat ovat olleet lähes sijoiltaan uteliaista ja hämmentyneistä katseista. Seuraava tapaamisemme on joulun merkeissä, ja päätimme kutsua partnerit myös mukaan. Odotamme ihastuttavaa kesäiltaa australialais-suomalaisen joulun tunnelmissa sekä hyvän ruoan ja vilkkaan keskustelun merkeissä. Kyllä suomalaisuus on tärkeä, upea ja yhdistävä asia, etenkin kun asuu maailmalla!!
« Takaisin